Olimmää vähä eemeli ja kävin pimpelipom kaupas kattomas puujunii. Oli siel muutama muuki eemeli. On se kiva kon joku köyhääki ymmärtää.

Puheltu on hoitamisest ja hoiroist. Olis mukavaa kon yksityiset sais iltasin häärät tyhjis tilois, kyl vähävaraselki ain se muutama markka löytyy jos apuu tarvii. Palkkaa siin menettää jos päivisi koittaa terveyttäs ihmetellä ja jonokki purkautus. Ötököilki vois olt oma terveyshoitaja joka laittaa rokotukset ja hoitaa pienet pipit.

Muutenki toi vapaa-aika haittaa työntekoo. Mä muista kon ol kiva aamul neljä aikkaa ostat huoltikselt aamupalaleipää ja rehui, kon mullei ol pupuruttin kans mittää sopimust etten vois samaa ruokkaa syörä. Painelen ko kaniini ympärs vuorokaure ni ei ehi kauppaanko yöl. Nyttekää ei ois olt aikaa käyrä ostelemas kon sunnuntain.

Lakkaa hevosekki kauratta kulkemast.

Mein mummi eli melkkee sata vuotiaaks kon se otti fingeporillisen punaviint ruuan kans - lauantaisi saunan pääl. Oli sil tahdisti ja kaik, mut kerkis se kaffet ja voileipii työmiehil kantamaa. Nykysin toi viin vaa o herroje juomaa. Emmä kossuist nii välittäs vaik maksas kaks kymppi tosin votkolla voi putsat vatsanpurui, mut ruoka viin sais olt suht koht mairon hinnois niinko ranskamaal. Vetel ko laimentaa ni ei tartte koko pulloo heti juora niei tul kaappijuopoks ja välttää maksakirroosi.

Juuja kalja mierommaks. Ulkomaaelävätki ihmettel kon tyän teost ei meinant mittä tul ko kävi kaljakapakas - kauhiat promillet tääl o.

Mukavii se puheli kummitusjutui ja suomen historiast kon pappa jalkalampun sai, tuli telefuuni ja automobiili. Kyl pysys silmät auki pohjose yöttömäs yös kun miettis kuka se piian mökis kolajaa ja miten se saaga tunturin shamaani taikoo. Taitaa tul ruska-aika ja ja lähren puolukka mettää enkä ikinä tule taikashi. Tir takasi ...

Ei se nii väliks vaik pesis kaakelin saumoi hammasharjal elääkses, mut voisha sitä jottai tehrä ja men vaik poikakaverin kans teatteri ja piksal höpisemää. Muistaa sit höpölöpöt joskus ja voi kerttoo elänees.

Mein äiti värkkäs piirrustuksii ja keräs vanhoi kupei ja kannui. Vanha pöyrä päällysti mosaiikil. Tumman sininen käsines reerattu ja kest hyvi. Annakarul tuliva kysymää ikkunast onk tää antiikki-kauppa. Vaa ei olt. Nyttei ol niit rakennuksiikaa enää mahtaak olla puisto uima-allastakaa.

Rakentaja raneist puhuessain voi pojat men kuppiloihi ja puljuihi kaveeraamaa ja kyssyt et jos sais businesta tehrä. Entises paikaski pukkas sienet kasvamaa nurkis. Yhres jopis hirret mätäni lattian al nii et koko työpaikka oli yht haisulii eikä maalikaa auttanu. Hattu kouraa vaa ny ja menoks.

Elämää tää vaa o eik mittää risuaitaa.

Paistaa se aurinko risukasaanki.

Tää kirjotus oli jostain syyst poistunu kon sättään koodien kaa :)