Niistä työnantajista. Pitäisikö minun pyytää vanhat kassarahat takaisin siltä jolta kesälomarahaa pyysin tahi leskeltä, jonka osakeyhtiö talonsa minulla maksatti. Turhaa muutamasta satasesta kinastella. Pahemmin kävi naapurilla kun kaveri hummasi vaan firman rahat. Tässä on niitä oikeudenkäyntejä ollut ihan riittämiin, sakkovankejahan edelleen on.

Kaikenlaista kylmyyttä, kovuutta ja vaativuutta meille esitetään. Oliskos se kuitenkin, että kukin kykyjensä mukaan ja sitten kun on valmis - ei pakottamalla. Ehkä paremminkin, etten luovuta vastuuta kovinkaan helposti. Ei kaikesta voi kaikkea tietää. Onhan tässä nähty kokapäisiä nuoria kaikista yhteiskuntaluokista.

Muistamattomuuden seurauksiako. Joskus olisi hyvä palata sinne lapsen tasolle ja välittää. Dementiaa, otteiden menetyksiä, lipsumisia, selittäjiä, valehtelijoita - inhimmillisyyttä.

Seurauksia, seurauksia... niin ja tosiaan kun mieltämme tarpeeksi käännetään ja väännetään niikuin ennekin on tehty, on umpisolmuja vaikea myöhemmin aukaista. Siis nyt, -nyt- mitä teemme ? Muuttummeko ?

Mitä tästä opimme tänään lapset pellavapäät. Mietimmekö ratkaisuja vaan huutelemmeko toisillemme !

Kaikkiahan meitä hyväksi käytetään tavalla tai toisella.
Hauskaa työväen juhlaa kaikille :)

Vastuuta : ei vallalla, vaan rakkaudella ihmisyyttä kohtaan.