Metsuri Sepi, sitkeä,  perussuomalainen mies. Kertoi vitsejä hautuumaalta. Joku oli jättänyt lompakon hautakivenpäälle, kuka puutarhureista palauttaisi sen. Miten tälläistä tehdään ? Oli rakentanut vaimolleen ja lapselleen talon. Laittanut kauniin puutarhan.
 
Kannot irroitti rautakangella käsivoimin. Virapelihommia. Ei sellaisia miehiä enää näe. Kevyensarjan nyrkkeilijä. Äkkipikainen. Sai lähteä matkoihinsa. Iloa ja raivoa. Yksinäisyyttä jouluaattona, kyyneleitä. Kova suustaan, tahtoriitelijä. Siniset silmät löivät tulta ja tappuraa. Vastaan ei ollut sanomista, nyrkki lähti vieläkin nopeasti liikkeelle.

Asunto löytyi raunistulasta. Kevättalvella työmatka päättyi liukastumiseen. Olkapää oli finaalis. 45v.

Kuljetusliikkeen Tepi. Hauskaa oli joka päivä ja hymy herkässä. Blondivitsejä yhdessä Sepin kanssa, kuka niitä muistaa ja polkkaa mentiin. Perhe asusti muualla. Poikamies, poikamies . . . tarinaa myöhemmin blondeista.

Leskiopettajatar Raisa pohjoisesta tuli hoitamaan äitiään siskon avuksi. Talo oli myyty. Leskeys on surua. Eläke ikä on monen elämän masennusta.

Tumma ja tulinen. Laulaminen on kivaa. Ja mekkojen ompeleminen. Sisko on kamala. Äiti kuolee, tulee riitaa perinnöstä. Pakko tapella samassa talossa. Muuttaa vuokralle omaan huoneistoon, tavaraa niin paljon talosta.

Jossain vaiheessa salavihkaa Sepi ja Raisa löytävät toisensa. Miehen parrasta tulee nykyaikainen. Matkaavat ruotsiin ja hotellissa on niin hauskaa, ettei takaisin meinaa päästä. Kompurointia kierreportaissa. Aina ei jaksa kaupassa käydä. Kyllähän kauppias oluet kotiinkin tuo. Haaveilevat Islannin matkasta. Kihlat on kivat.

Rakkaus on raatoa. Väkivaltaa, riitaa ja intohimoa. Elämän räiskettä. Itkua ja hammasten kiristystä. Halvaus. Opettajattaren tarina päättyy pian.

Kallisvuokrainen asunto. Tilit tyhjenee ja metsurin rakkaus elämään kuolee yhdessä edesmenneen intohimon kanssa. Miten kaunista elämän halu on, loppuun asti.